Klubiartikkeli 6-2026

touko
28
2026

Kukkiva puutarha

Kotipuutarhat edustavat lähiluontoa parhaimmillaan, ja siellä vietetty aika ei mene koskaan hukkaan, ainakaan silloin jos asiaa katsotaan meidän viherpeukaloiden vinkkelistä. Kotipiha voi olla yhdelle herkkujen täyteinen satoaitta, toiselle paikka rauhoittumiseen ja lepäilyyn. Jollekin se saattaa olla oma yksityinen kukkaparatiisi, hyvin monelle sitten jotain näiden kolmen väliltä.

Oli kotitarhasi sitten mikä tahansa näistä edellisistä vaihtoehdoista, löytyy sieltä taatusti kukintoa muodossa tai toisessa. Hyötypuutarhoissa kukinnot painottuvat usein kevääseen ja alkukesään, koristekasveihin kallellaan olevissa pihoissa väriloistoa on usein luontaisesti pidemälle aikavälille. Tämän vuoksi myös hyötytarhurin kannattaa uhrata neliöitä niin sanotulle ’kauniille turhuudelle’, sillä pölyttäjähyönteisten ravinnontarve jatkuu myös virallisen pölytysajan jälkeen, aina myöhäiseen syksyyn saakka.  Pölyttäjien lisäksi kukat ilahduttavat myös meitä kaksijalkaisia puutarhan käyttäjiä, niin ulkonäkönsä kuin tuoksunsakin puolesta.

Helpoin tapa kukkivan puutarhan luomiseen on erilaisten puiden, pensaiden ja monivuotisten köynnösten istuttaminen. Perinteiset kukka- eli perennapenkit ovat toki upeaa katseltavaa, mutta ne vaativat puuvartisiin kasveihin verrattuna enemmän hoivaa & huolenpitoa, etenkin kitkennän merkeissä.  Puiden ja pensaiden kohdalla maanpinta on alkuvaiheessa helppo peittää katteella, sen ansiosta rikkaruohot ja mahdolliset nurmiheinät eivät pääse leviämään niiden tyvelle.  Jatkossa kehittyvä kasvu varjostaa pintamaan , jonka myötä alusta säilyy siistinä ja tarhuri saa keskittyä kitkennän sijaan muihin mukavampiin asioihin.

Istutuspaikka kuntoon

Valmistele ennen varsinaista istutusta kasvupaikka kuntoon. Puut tarvitsevat hieman lajikkeesta riippuen 60-80 cm:n paksuisen kasvualustakerroksen, pensaille ja köynnöksille riittää tyypillisimmillään 50cm:n multavahvuus, ja esimerkiksi kärhöt eli clematikset arvostavat jopa 70cm syvyyteen ulottuvaa muhevaa multakerrosta. Tarvittava multamäärä riippuu täysin istutuspaikan maaperästä; vanhoissa peltomaapohjaisissa pihoissa multaa saattaa löytyä mukavasti jo valmiiksi, jolloin istuttaessa pärjätään parin säkin kuohkeutuksella. Täyttömaalle perustetuissa puutarhoissa vastassa voi sen sijaan olla heti nurmikon alta alkava murskekerros, jolloin istutuspaikan eteen joutuu tekemään enemmän töitä. Keskimääräinen istutusmullan tarve puille on 3-5 sk/puu ( heikoilla kasvupaikoilla enemmän ), pensaille ja köynnöksille 1-3 sk/kasvi.

Istutusmullaksi käy joko perinteinen Puutarhamulta tai erityisen ravinteikas ja laadukas Puu- ja pensasmulta. Sekoita istutusmultaan myös kalkkia ja lannoitetta, joka voi olla vuodenajasta riippuen joko kevät- tai syyslannos.

Mainioita kukkapuita

Koristekirsikka ’Accolade’ Prunus ’Accolade’

Upean hempeänä vaaleanpunaisena pilvenä kukkiva koristekirsikka ’Accolade’ on yksi kevään ja alkukesän näyttävimmistä kukkapuista. Se tuottaa huikean määrän kauniita, hieman aaltoilevilla terälehdillä varustettuja kukkia, ja myös puhkeava lehti on aluksi kauniin punertava. Lehti vihertyy kuitenkin nopeasti, ja kesäkauden taittuessa syksyyn väri elää jälleen – tällä kertaa oranssinpunaiseen.

Nopeakasvuinen ’Accolade’ arvostaa suojaista kasvupaikkaa, ja se sopii mainiosti esimerkiksi erilaisiin kasviryhmiin yhdessä itseään matalampien pensaiden tai vaikkapa havukasvien kanssa.

Rautatienomenapuu Malus ’Hyvingiensis’

Rautatienomenapuu on nimensä mukaisesti suomalaisilta rautatieasemiltakin tuttu, näyttävän kokoiseksi ajan saatossa kehittyvä riippapuu. Sen sateenvarjomainen latvus leviää parhaimmillaan useiden metrien levyiseksi ’katoksi’, ja touko-kesäkuun kukinta-aikaa tämä on puu näky joka ei taatusti jää huomaamatta!

Rautatienomenapuu tarvitsee ympärilleen kasvutilaa, mutta leikkausta kestävänä sitä pystyy myös suitsimaan hieman hillitympään muotoon. Liian ahtaaseen koloon sitä ei kuitenkaan tule pakottaa, muuten liian iso osa sen kauneutta menee hukkaan. Tästä kuten muistakin riippapuista kannattaa ostohetkellä valita mahdollisimman korkea yksilö. Varttamalla kasvatetuilla puilla rungon mitta ei enää kasva ylöspäin, joten mitä pidempi puu on lähtötilanteessa, sitä näyttävämpää lopputulosta on lupa odottaa.

Rungolliset syreenit Syringa

Jos käytettävissä oleva tila on rajallinen, saa kasviryhmiin helposti näyttävyyttä rungolliseksi kasvatetuilla syreeneillä. Esimerkiksi unkarinsyreeniä, isabellansyreenejä, pikkusyreeniä ja monia puistosyreenejä saa pensastaimien lisäksi myös pieninä puina, ja ne sopivat täydellisesti esimerkiksi rivitalopihojen kukka- tai pensasryhmiin. Kukkien värit vaihtelevat lajikkeiden mukaan, ja näiden helppohoitoisten kaunistusten tärkein hoitotoimenpide on mahdollisten runko- & tyviversojen poisto. Kun kasvi on pohjimmiltaan pensas, pyrkii se usein runsastuttamaan kasvuaan, ja ilman vahtimista rungollinen muoto saattaa salakavalasti kadota uuden rehevän kasvun alle.

Hevoskastanja Aesculus hippocastanum

Majestettisen kokoiseksi vuosien mittaan kehittyvä hevoskastanja on tuttu etenkin etelä-Suomen puistoista, ja tätä nykyä puu menestyy hienosti myös Jyväskylän korkeudella. Se näyttävä, pystysuuntainen kukinto on hienoimmillaan kesäkuussa, ja poikkeuksellisen kookas lehti vangitsee katseen silloin kun puu ei koreile kukillaan. Kukinnot ovat myös pölyttäjien mieleen, ja tämä puu onkin yksi parhaista mesikasveista.

Tämä näyttävä pihapuu ei ole paras valinta pieniin pihoihin, mutta on omiaan silloin kun tilaa riittää ja kasvilta halutaan sekä kokoa että näköä.

Ruotsinpihlaja Sorbus / Scandosorbus intermedia

Pihlajien laajasta suvusta löytyy useitakin kauniita kukkapuita, ja tämä ruotsinpihlaja on ryhmän ehdotonta parhaimmistoa. Se kasvaa kauniin pyöreälatvuksiseksi pikkupuuksi, ja sen harmaanhopeiset lehtien alapinnat erottuvat kauniisti etenkin alaviistosta katsottuna. Muiden pihlajien tapaan tämä kestävä koristepuu kukkii tuoksuvin kermanvalkoisin kukin kesäkuussa, ja kukinto vetää puoleensa ilahduttavat määrän monenlaisia pörriäisiä. Syksyn tullen se kuorruttaa itsenä oranssinpunaisella marjasadolla, joten hyönteisten lisäksi myös linnut ja oravat hyötyvät tämän kasvin läsnäolosta.

Pihlajat menestyvät hyvin monenlaisilla kasvupaikoilla, ja sitkeän talvenkestonsa ansiosta ne ovat mainioita vaihtoehtoja myös kylmempiin olosuhteisiin.

Loistokkaita pensaita

Alppiruusut Rhododendron

Kukkivista pensaista ei voi puhua ilman että mainitaan alppiruusut. Ne ovat sekä näyttäviä että helppohoitoisia, etenkin silloin kun kasvupaikka on valittu oikein. Auringon sijaan nämä pensaryhmien kuningattaret arvostavat katveista kasvupaikkaa ja tuoretta, mehevänä pysyvää multamaata, ja viihtyessään ne palkitsevat omistajansa unohtumattomalla kukkaloistolla.

Alppiruusujen lajikevalikoima on suuri, ja jos haluat lähteä liikkeelle mahdollisimman varmoilla menestyjillä niin kokeile esimerkiksi ’Haaga’a, ’Helsingin Yliopisto’a tai ’Mikkeli’ä.

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Huikean hieno marjaomenapensas peittyy kukinta-aikaan touko-kesäkuussa valkoisen pilven alle – tai siltä se ainakin näyttää kun oksa toisensa jälkeen kuorruttuu kukilla. Yksittäiset kukat ovat kuin pieniä omenapuun kukkia, ja niistä kehittyy kesän aikana pienen pieniä marjamaisia koristeomenoita.  Syötäväksi niistä ei ole, mutta silmänruokaa ne tarjoilevat senkin edestä.

Marjaomenapensas on oiva vaihtoehto esimerkiksi näkösuojaaidanteeksi tai näyttäväksi kasviryhmien taustapensaaksi, se kun on kaunis läpi kasvukauden aina syksyn ruska-aikaan saakka.

Mustilanhortensia Hydrangea paniculata ’Mustila’

Tuttuihin syyshortensioihin verrattuna aiemmin kesällä kukintansa aloittava mustilanhortensia on helppohoitoinen pensas joka viihtyy melkeinpä parhaiten silloin, kun sen antaa kasvaa vapaasti ja kaikessa rauhassa. Mustilanhortensia taipuu niin aidanteisiin, kasviryhmiin, näkösuojaksi kuin yksittäispensaaksikin, joten sille löytyy yleensä käyttöä lähes pihassa kuin pihassa. Syyshortensiasta poiketen tätä kaunotarta ei tarvitse leikata vuosittain, sopii siis erinomaisesti etenkin helppoutta rakastavalle kotitarhurille!

Jasmikkeet Philadelphus

Huumaavan tuoksuiset jasmikkeet kukkivat heinäkuussa, silloin kun moni muu koristepensas on joko kukintansa lopetellut tai sitä vasta kehittelemässä. Sen ansiosta ne ovat oiva lisä koristetarhoihin joissa tavoitteena on helppo, katkeamaton kukkaloisto keväästä syksyyn. Kestävimmästä päästä on kookkaaksi kasvava, hieman rento-oksainen loistojasmike, ahtaammille paikoille mahtuu parhaiten pienikokoiseksi jäävä pikkujasmike (kuvassa).

Jasmikkeet ovat melko vaatimattomia kasvupaikkansa suhteen, ja ne eivät vaadi mitään erityisiä kommervenkkejä menestyäkseen. Leikkauksessakin voi huoletta pitää välivuosia kunhan kuivat oksat poistetaan aina tarpeen tullen, näin kasvusto säilyy elinvoimaisena ja terveenä.

Pensashanhikit Dasiphora

Pensashanhikit ovat varsinaisia kotipuutarhojen klassikoita, joiden kulta-aikaa on eletty etenkin 70- ja 80-luvuilla. Monelle onkin saattanut jäädä pieni kammotus näitä melko pitkään risuisen näköisenä pysyviä syyskukkijoita kohtaan, mutta tämä mielikuva on aika heittää romukoppaan. Hanhikkien perheeseen on viime vuosina tullut useita kauniita uutuuslajikkeita, jotka vihertyvät samaa tahtia monen muun pensaan kanssa, ja kukkivat silti ihanan sitkeästi loppusyksyyn saakka. Myös väripaletti on laajentunut tutusta keltaisesta muihinkin sävyihin, ja esimerkiksi oranssi ’Mandarin Tango’, kelta-oranssi puolikerrottu ’Marmalade’, ( kuvassa ) tumman pinkki ’Pink Paradise’ ja persikkainen ’Double Punch Peach’ ovat mainioita esimerkkejä hanhikeiden hienosta valikoimasta.

Hanhikit kestävät sekä kuumuutta, kuivuutta että paahdetta, joten ne ovat omiaan puutarhan paistepaikoille.

Pensasangervot Spiraea

Hanhikkien tapaan myös pensasangervojen ryhmä on laajentunut useilla upeilla uutuuslajikkeilla. Moni on aiemmin moittinut angervoja melko lyhyestä kukinta-ajasta, mutta esimerkiksi japaninangervo ’Double Play Doozie’ ( kuvassa ) jaksaa uusia tummanpunaista kukintaansa aina syksyyn saakka! Erilaiset keltalehtiset lajikkeet tuovat kasviryhmiin väriä ja kontrastia myös kukinta-ajan ulkopuolella, ja pienen pienet kääpiölajikkeet kuten esim. pikkukeijuangervo soveltuvat myös ruukkukasvatukseen.

Angervot ovat terveitä ja kestäviä peruspensaita, jotka kestävät sekä leikkausta että leikkaamattomuutta, tiettyyn rajaan asti. Usein vanha, ränsistynyt angervopensas on helpoin uudistaa keväisellä tai kukinta-ajan jälkeen tehtävällä alasleikkauksella, uusi kasvu kun kehittyy täyteen mittaan yllättävän nopeasti.

Muista myös köynnökset!

Kukkivat köynnökset kuten kärhöt, tuoksuköynnöskuusama, kiinanlaikkuköynnös, köynnöshortensia ja köynnösruusut tuovat etenkin ahtaissa tiloissa kukkaloistoa sinne minne pensas tai puu ei mahdu. Hentovartisia loistokärhöjä voi istuttaa myös esim. havuryhmien lomaan, siellä ne käyttävät korkeita kasveja luonnollisina ’kiipeilytelineinä’. Aina köynnösten alle ei siis tarvita varsinaista erillistä säleikköä. Pienellä ohjailulla tukea saattaa yleensä löytyy joko muista kasveista tai olemassa olevista rakenteista, ja esimerkiksi köynnöshortensia on suorastaan mestari kiipeilemään kaarnaisen männynrungon pinnalla.

Värikästä kesäkuuta, klubilaiset!

Lue klubikirje täältä