Vihertorin torimyyjät la 7.3.2026
Suosituille vihertorin markkinoille saapuu taas iso joukko paikallisia kädentaitajia ja torimyyjiä myymään tuotteittaan.
tammi
26
2026
Klubiartikkeli 2-2026
Valitse oikea kasvi oikeaan paikkaan
Oletko joskus ihmetellyt, miten joku saa huonekasvinsa kukoistamaan suurin piirtein itsestään, kun taas oman kotisi kasviparat näyttävät hoidosta huolimatta olevan elämänsä ehtoopuolella? Miksi ystävän traakkipuun latvukset peittävät koko ikkunan, sinulla varsi toisensa jälkeen katoaa?
Syitä voi olla monia, mutta usein vika löytyy tavalla tai toisella väärin valitusta kasvista. Se ei joko sopeudu tarjoamallesi kasvupaikalle, tai hoitotottumuksesi voivat olla kasvin tarpeisiin nähden vallan toisenlaiset. On esimerkiksi ihan ok ’unohtaa’ kastelu aina välillä ( vähän pidemmäksikin aikaa ), se vain tarkoittaa sitä että esimerkiksi hiussaniainen ei elegantista ulkonäöstään huolimatta ole juuri sinun kasvisi.
Millaiseen valoon kasvi on tulossa?
Valon merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa, se kun on veden ja ravinteiden ohella tärkein kasvin menestymistä määrittävä tekijä. Toiset huonekasvit viihtyvät paremmin paikoissa johon päivä ei paista, ainakaan suoraan, toiset taas nauttivat täydestä porotuksesta.
Kasveja paahteiselle ikkunalle
Etelän puolella kasvien tulee sietää sekä runsasta valoa että kohoavaa lämpöä. Yleisesti ottaen kova- & paksulehtiset kasvit sopeutuvat näihin oloihin parhaiten, lisäksi nämä kasvit tulevat toimeen pidemmilläkin kasteluväleillä. Tässä muutama mainio vaihtoehto:
Myös moni kukkiva huonekasvi kuten esim. tuoksuköynnös, isoposliinikukka ja kiinanruusu arvostaa runsasta valoa, ja ne viihtyvät eteläikkunalla suurimman osan vuodesta. Kuumimpina porotuskuukausina ne kannattaa kuitenkin suojata esim. ohuen valoverhon taakse, näin lehdet eivät kärsi palovammoista. Nämä mehikasveihin ja kaktuksiin verrattuna rehevämmät kasvit tarvitsevat runsaassa valossa säännöllisemmän kastelun ja lannoituksen, näin ne pääsevät näyttämään parhaat puoleensa ja kehittymään täyteen loistoonsa.
Kasveja puolivarjoon
Osittain valoa, osittain katvetta, sellaisia paikkoja löytyy useimmista kodeista. Tällaisiin olosuhteisiin on tarjolla ilahduttavan laaja kasvivalikoima, mutta etenkin talvikuukausina kun luonnonvalon määrä on niukimmillaan, kannattaa näiden suojattien elämänlaatua parantaa joko kasvivalolla tai siirtämällä niitä runsaamman luonnonvalon äärelle. Kokeile puolivarjossa vaikkapa näitä:
- Traakkipuut
- Rönsyliljat
- Viirivehka
- Muorinkukat
- Nukkumatit ja Nukkumaijat
- Liuska-aralia
- Sulkasaniainen
- Hopeaköynnökset
- Neulavehka
- Kentiapalmu
- Muulinkultakorva
- Kultaköynnökset
- Juorut
- Peikonlehdet
Puolivarjossa viihtyvät kasvit kuluttavat valoisina kuukausina selkeästi enemmän vettä kuin loka-helmikuun lepokaudella, joten niiden kastelutahtia kannattaa ryhtyä hidastamaan vähitellen syyskuussa. Varsinkin traakkipuiden, kultaköynnösten, muorinkukkien ja peikolehtien kanssa kannattaa muistaa tietynlainen kastelumaltti myös kesällä – ne nimittäin arvostavat sitä että multa ehtii kuivahtaa kevyesti kastelukertojen välissä myös kasvukaudella. Varsinkin traakit ja viirivehkat sopivat hienosti unohtelevalle kastelijalle, ne nimittäin tokenevat yleensä hyvin vaikka kasvusto ehtisi kevyesti nuokahtamaan. Myös lannoitus säädetään vuodenajan mukaan, aivan kuten paahteessakin viihtyvillä huonekasveilla. Kasvattavia ravinteita kuten viherkasviravinnetta annetaan helmikuun puolesta välistä lokakuuhun, talvikaudella elinvoimaa voi ylläpitää merileväuutteella.
Kasveja niukkaan valoon
Jos kodin vähän valoisat ikkunat ovat jo kasvien täyttämiä, mutta kasveja tekee edelleen mieli, pitää käyttöön ottaa myös hämärämmät sopet. Nämä seuraavat kaunokaiset sopeutuvat heikompiinkin valo-olosuhteisiin ja tuovat näyttävällä lehdistöllään keitaan sinnekin minne päivä ei paista.
- Palmuvehka
- Muratti
- Tuonenkielo
- Laikkuvehka
- Herttaköynnösvehka
- Silkkimaija
- Anopinkieli ( viihtyy myös auringossa )
Monen varjossa viihtyvän viherkasvin kasteluntarve on niukempi, sillä vähässä valossa kasvu on hillitympää ja näin ollen veden kulutus maltillisempaa. Muratti tosin viihtyy tasaisessa pienessä kosteudessa, mutta muutoin näiden sorttien ruukkumulta saa kuivahtaa selkeästi ennen uutta veden lisäystä. Sumuttelua ne sen sijaan rakastavat, joten säännöllinen suihkuttelu kannattaa ottaa vähintään pari kertaa viikossa tapahtuvaksi rutiiniksi.
Millainen kastelijat olet?
Kasvien kastelun tarpeeseen vaikuttaa suuresti se, millaisessa ruukussa se elää. Kesto- eli altakasteluruukut ovat helppoja valintoja sekä suurille että keskikokoisille kasveille, sillä niiden avulla kasteluväliä saadaan venytettyä pidemmäksi kuin perinteisissä pohjarei’ällisissä ruukuissa. Säiliön vesitilaa voi tarkkailla ruukussa olevan mittarin avulla, mutta kannattaa muistaa että säiliön tyhjentyessä juurten ympärillä oleva pohjamulta on vielä tovin kosteaa. Älä siis lisää uutta vettä heti, ainakaan talvella, vaan anna kasville tilaisuus hyödyntää olemassa oleva vesi loppuun asti. Tämä ohje pätee etenkin kuivahtamista arvostaville kasveille.
Kastelurytmiin vaikuttaa myös ruukun koko; ahtaassa tilassa vettä lisätään tiuhempaan, koska ruukun rajallisesta kasvualustasta ei löydy vedelle varastotilaa. Ruukunvaihdossa tulee olla kuitenkin maltti mukana; uuden ja vanhan ruukun väliin saisi mahtua ainoastaan sormen leveyden verran tilaa molemmille puolille. Eli jos nykyinen ruukku on halkaisijaltaan 14cm, on sopiva uuden ruukun halkaisija maksimissaan 17-18cm. Eikä tässä vielä kaikki, sillä kasvualustallakin on väliä. Uudemmat sorapohjaiset vaihtoehdot kuten esim. Lechuza PON poikkeavat tarpeiltaan perinteisemmistä turvepohjaisista tuotteista, ja myös biohiiltä ja sammalta sisältävä Viherkasvimulta pidättää kosteutta normaalia kukkamultaa pidempään.
Jos suurin syntisi on kastelun unohtaminen, sopii sinulle edellisiltä listoilta mm. palmuvehkat, anopinkielet, kaktukset, erilaiset mehikasvit kuten rahapuu ja aaloet, tuonenkielo, traakkipuut, pullojukat ja jukkapalmut.
Jos puolestasi hoidat kasvejasi kannun kanssa vähän liiankin tiuhaan, voi raja tulla jossain vaiheessa vastaan vaikka kasvi olisi miten juoppo tahansa. Mitä vähemmän valoa on käytössä, sitä tarkemmin mullan pintaa ja ruukun painoa kannattaa kokeilla ennen uuden vesilastin kaatamista, sillä liiallinen märkyys aiheuttaa juuristolle hapettoman tilan ja sen myötä hankalia aikoja. Kasvukaudella tasaista nihkeää kosteutta arvostavat esim. atsaleat, viirivehka, juorut, muratti, peikonlehti, ruukkubonsait ja saniaiset.
