Mummolan muistoja Viherlandiasta

Viherlandian blogi

Oma mummoni asui rintamamiestalossa maalla, ja lähes joka ikkunalla kasvoi runsaslehtisiä, paksurunkoisia pelargoneja. Ne kukkivat tumman- tai vaaleanpunaisin kukin, olivat ehkä Mårbacka ja Jyväskylä -lajiketta. Pistokkaita saatiin ja annettiin, näin pelargoniperinne jatkui sukulaiselta ja naapurilta toiselle.

Viherlandiassa viljellään ja myydään tänä keväänä n. 100 erilaista pelargonilajiketta, joista 20 on ns. vanhanajan pelargoneja. Hyvin erikoisten pelargonien joukosta silmäni löysivät myös nuo tutut Mårbacka ja Jyväskylä –pelargonit.

Kodissani ei tällä hetkellä ole yhtään pelargonia. Päätän kokeilla, saisinko yhden vanhanajan pelargonin  jatkamaan elämäänsä vielä kesän jälkeenkin. Hoitaisin ja vaalisin sitä kuin vanhanajan naiset ikään.

Pelargonin hoito

• Pelargonit ovat helppohoitoisia kasveja aloittelijoillekkin.
• Sopiva sijoituspaikka pelargonille on aurinkoinen, sateelta suojassa oleva paikka terassilla tai parvekkeella.
• Pelargonit kestävät paremmin kuivuutta kuin liiallista kastelua. Multa saa kuivahtaa kastelukertojen välillä.
• Pelargoneja kannattaa lannoittaa säännöllisesti kukinnan lisäämiseksi.
• Kuihtuneet lehdet ja kukkavarret on syytä nyppiä pois.
• Syksyllä pelargonin voi nostaa viileään, mutta valoisaan tilaan (5–10 asteen lämpöön). Talvella annetaan vain vähän vettä, niin että juuret eivät pääse täysin kuivahtamaan.

Mummolan muistoja eli Viherlandian vanhanajan pelargoneja 2016: