Lihansyöjäkasvit – suloiset saalistajat

Viherlandian blogi

Lihansyöjäkasvit ovat erityisesti lasten ja alan harrastajien mielestä aivan vastustamattoman mielenkiintoisia. Leukojansa silloin tällöin louskuttavalla kärpäsloukulla on aktiivinen ansa, kun taas tötterölehti houkuttelee saalista väreillään ja tuoksullaan passiivisesti. Nämä kasvit eivät tyydy pelkkään veteen, vaan haluavat elävää lihaa ravinnokseen. Bon appétit.

Viherlandian viidakkosiipeen on saapunut hyvä määrä lihansyöjäkasveja. Valikoimassa on tällä hetkellä mm. kärpäsloukkuja, tötterölehtiä, erilaisia kihokkeja ja kannukasveja. – Kannukasvi on suurin ja näyttävin, kärpäsloukut sen sijaan suosituimpia lihansyöjäkasveja, Viherlandian puutarhuri Marika Tuunanen kertoo.

Missä lihansyöjäkasveja elää luonnonvaraisena?

Viherlandiassa myytävänä olevia lihansyöjäkasveja elää luonnonvaraisina ympäri maailmaa mm. Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa. Kasvit elävät luonnossa paikoissa, jossa on hyvin köyhä maaperä. Sen vuoksi ne saalistavat hyönteisiä sulattamalla niitä ravinnokseen ja paikkaavat näin ravinnontarvettaan. Miten evoluutio on kehittänyt kasveille saalistustavan, sitä emme tiedä.

– Suomenkin soilla ja vesissä kasvaa kolmeen eri sukuun kuuluvia lihansyöjäkasveja: kihokkeja, yökönlehtiä ja vesiherneitä. Kotikasvatuksessa pärjäävät parhaiten kuitenkin nämä jalostetut ulkomaan elävät, Marika kertoo.

Miten lihansyöjäkasveja hoidetaan?

Pienet lihansyöjäkasvit voidaan istuttaa vaikkapa ryhmässä lasiastiaan, jossa kosteus pysyy paremmin kuin pelkässä ruukussa. – Kasvualustana käytetään mm. turpeen ja hiekan sekoitusta, sekä tavallista rahkasammalta. Toki kasveja voi hoitaa myös tavallisissa ruukuissa, kunhan huolehtii että ne saavat riittävästi kosteutta, Marika kertoo.

Kasteluvetenä käytetään sadevettä, järvivettä tai lumesta sulatettua vettä. – Hanavesi ei sellaisenaan käy kasteluun sen kovuuden takia, mutta jos seisottaa sitä huoneenlämmössä muutaman päivän, niin kelpaa jo mainiosti. Lihansyöjäkasveja on syytä suihkutella päivittäin.

Kasvit tarvitsevat paljon valoa ja kosteutta. Lannoittaa ei saa, mutta eläviä hyönteisiä tietenkin tarvitaan. – Huonekärpänen tai jauhomato on oiva ravintolisä. Liian usein ei saa kuitenkaan syöttää, kerran kahdessa viikossa on riittävä määrä. Tötterökasvit viihtyvät hyvin myös ulkona kesäaikaan.

– Lihansyöjäkasvit ovat usein vähään tyytyväisiä. Kun olosuhteet (kasvualusta, valo, kosteus ja lämpötila) ovat kohdallaan, pärjäävät kasvit vähän huolettomammallakin hoidolla, Marika tietää.

Jos oikein innostuu ”lihiksistä”, niin kannattaa hommata terraario kasvattamista varten ja kerätä tietoa alan foorumeilta. – Kuten erikoiskasvien kohdalla yleensäkin, asiantuntijaksi tulee vain kasvattamalla ja oppimalla.

Kokeiluja kotona – lihansyöjäkasveja Viherlandiasta

Kyllä siinä niin kävi, että kärpäsloukku ja kannukasvi saivat minutkin houkuteltua ansaansa Viherlandiassa. Lapset olivat innoissaan kun näkivät mitä kaivoin paketista esille. – Lihansyöjäkasveja! Liikkuuko ne? Syökö ne ihmisiä?, lapset pudottelivat villejä visioitaan. No ei nämä ainakaan, toivottavasti.

Pian alkaa pikkukärpäsiä pörrätä siellä täällä. Ei haittaisi yhtään jos kasvit tekisivät osansa ja alkaisivat oma-aloitteisesti saalistamaan.  Tiedä häntä, mutta jätin kummatkin kasvit keittiöön, sehän on mieluisa paikka kaikenlaisille syöpöille.

Asiantuntijana jutussa: Viherlandian puutarhuri
Lähteet: Lihikset.net