Amaryllis eli ritarinkukka on helppo kasvattaa itse. Palkintona pienelle vaivannäölle pääset seuraamaan kasvun ihmettä syksyn pimeydessäkin – ja lopulta valloittavan kaunista kukintaa.

Kävimme jyväskyläläisessä palvelukodissa istuttamassa amarylliksen sipuleita talon asukkaiden kanssa.

Istutushetki oli täynnä iloista touhua ja mullan tuoksua. Kaikesta huomasi, että nämä rouvat olivat vanhoja konkareita kukkahommissa – lyhyessä hetkessä saimme viisi amaryllistä istutettua ja kaupan päälle hyvän mielen.

Istutuksen jälkeen multa kastellaan kevyesti. Seuraava kastelu tehdään, kun vihreää kasvua alkaa näkymään sipulista. Silloinkin kastellaan varovasti, jotta varsi ei kasva turhaan pituutta. Amarylliksen kauniista kukinnasta pääsee nauttimaan noin 6-10 viikon kuluttua istutuksesta.

Käymme vielä ennen joulua kuvaamassa palvelukodin kukkivat amaryllikset ja julkaisemme kuvat Viherlandian blogissa. Kiitos Nuutinkodin asukkaille ja henkilökunnalle – oli ilo istuttaa kanssanne :).

Päivitys 21.12.2015:
Tässä muutama kuva kukassa olevista ritarinkukista. Osa istutetuista ritarinkukista oli jo kukkinut ja toinen kukkavana tulossa.

Asuantuntijana jutussa: Viherlandian puutarhuri

Ohikulkija ei voi olla huomaamatta Niinan upeaa pasuunakukkaa talon edessä. Runsaasti kukkiva, valtavan suuri kasvi tuo tuulahduksen kuumista etelän öistä ja kaskaiden sirityksestä. Ihan Keski-Suomessa ollaan kuitenkin.

Niina näki kauniin pasuunakukan kuvan lehdessä keväällä 2011. Hän mietti viitsisikö vielä yrittää, olihan edellinen pasuunakukkakokeilu mennyt pieleen, kasvi kuoli pian ostamisen jälkeen.

Niina kuitenkin osti taimen. Tällä kertaa kaikki merkit viittasivat siihen, että tämä kasvi tulisi pärjäämään. Vaahtosammuttimen kokoinen pikkupasuuna työnsi kukkia jo ensimmäisenä kesänä, vain pari kuukautta Niinan hoidossa oltuaan.

– Totutin kasvin heti alusta alkaen ulkoilmaan. Se pääsi etelä-länsipuolen seinustalle, katoksen alle, sateelta suojaan, Niina kertoo.

Asuntoautolla anoppilaan

Niinan appivanhemmat ovat ottaneet osavastuun pasuunakukasta hakemalla kukkasen talvihoitoon joka syksy. Anopin viileä (12 C°) ja pimeä autotallin varasto toimii pasuunakukan talvisäilönä lokakuusta huhtikuuhun. Anoppi kastelee kasvia kerran kuussa, muuta hoitoa ei talviaikaan anneta.

– Viime vuonna sahasin kukan oksat poikki salaa, jotta kasvi saatiin mahtumaan asuntoautoon, Niinan mies kertoo. Kun appiukko palautti kukan huhtikuussa takaisin, oli se kuin kuollut ranka. Ei lehden lehteä ja Niinan kauhuksi oksatkin oli sahattu.

Mutta jo viikon kuluttua paluusta pasuunakukka alkoi tekemään lehtiä, toukokuussa se kukki. Oksat alkoivat kasvamaan leikkuukohdista vauhdilla, kasvi teki lehteä ja kukkaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. – Tänä kesänä kukkia on ollut enimmillään 300 kappaletta, kertoo Niina.

– Annan pasuunakukalle vettä vähintään 10 litraa joka päivä. Lannoitan myös jokaisella kastelukerralla. Viime kesän kuumimpina aikoina pasuunnkukka imi vettä jopa 40 litraa päivässä, Niina muistelee.

Kukkaruukku rautakaupasta

Pasuunakukan ruukkua on vaihdettu tarpeen mukaan suurempaan. Viime keväänä kasvi oli jo niin suuri, että markkinoilta ei löytynyt sopivaa ruukkua. – Etsimme ruukkua, jossa olisi myös leveä pohjaosa, Niinan mies kertoo.

Sellaista ei löytynyt, mutta rautakaupasta matkaan lähti sementinsekoitussaavi. Saavin pohjaan porattiin reiät ja se täytettiin mustalla mullalla. Pasuunakukka sai ruukun, jossa sen juuretkin mahtuvat olemaan. – Eihän ruukku mikään kaunotar ole, mutta toisaalta itse kasvi on niin kaunis, ettei ruukkuun liioin kiinnitä huomiota, Niina sanoo. Saavi on osoittautunut myös kevyeksi ja helpoksi siirreltäväksi pihalla. Eikä talvisäilöön siirtämisessäkään tarvitse pelätä ruukun särkymistä.

Pasuunakukka paistattelee päivää vielä talon edessä. Suuret, herkullisen väriset kukat heiluvat tuulessa.

Anoppi on jo kysellyt, että milloin. Ihan pian.

————–

Lisäys 10.7.2017
Pasuunakukka (Brugmansia) on erittäin myrkyllinen kasvi.