Talvivalkosipuli

Talvivalkosipulit kasvavat helposti suuriksi. Niissä on 4-8 kookasta, helposti kuorittavaa ja mehevää kynttä. Terveellisyytensä ja voimakkaamman maun ansiosta talvivalkosipuli sopii erinomaisesti ruuanlaittoon.

Istutus

Kynnet istutetaan mehevään ja ravinteikkaaseen maahan syys-lokakuussa. Kasvupaikan olisi hyvä olla aurinkoinen ja lämmin. Irroita kynnet toisistaan, käytä vain suurimpia kynsiä. Paina ne maahan kantapuoli alaspäin n. 10 cm syvyyteen ja 15 cm välein. Rivien välissä olisi hyvä olla tilaa 30-40 cm. Kastele huolellisesti istutuksen jälkeen. Juurtumisen pitää tapahtua ennen pakkasten tuloa. Liian aikainen istutus ja lämmin syksy voivat houkutella sipulit versomaan jo syksyllä. Versot kestävät kuitenkin hyvin talven yli ja jatkavat kasvuaan heti keväällä. Talven aikana sipulit saavat luonnollisen kylmäkäsittelyn, jonka ansiosta ne kasvavat suuriksi ja mehukkaiksi.

Lannoitus ja sadonkorjuu

Sipulit lähtevät vauhdikkaaseen kasvuun heti lumen sulamisen jälkeen. Lannoita niitä touko-heinäkuun aikana muutaman kerran mikäli kasvu näyttää heikolta. Sateettomana aikana kastelu on erittäin tärkeää koska kuivassa maassa sipulien koko jää pieneksi. Taimien väliin laitettu ruohokate auttaa kuivuuteen.

Alimpien lehtien kellastuessa elo-syyskuussa on sadonkorjuun aika. Nosta sipulit talikon avulla aurinkoisella ja kuivalla säällä. Enimmät mullat voit huuhdella pois vesisuihkulla. Kuivata sipulit lämpimässä ja ilmavassa paikassa, kuivaukseen menee noin kuukausi. Nopea kuivuminen parantaa sipulin laatua. Kuivumisen jälkeen varret voi joko letittää tai typistää kolmisenttisiksi. Sato säilyy hyvin huoneenlämmössä tai viileässä varastossa. Kuivista kynsistä voi istuttaa taas seuraavan sipulisadon.

Valkosipulia itusilmuista

Talvivalkosipuli on kaksivuotinen kasvi. Kynsistä kasvatetut kasvit kehittävät kesän lopulla kukkavarren, johon muodostuu pieniä itusilmuja. Kun itusilmut alkavat irrota, ne kerätään talteen ja kylvetään muutaman viikon kuluttua hajakylvönä parin sentin syvyyteen joko laatikoihin tai kasvimaalle. Seuraavana syksynä itusilmuista kehittyneet kynnet istutetaan samalla tavalla kuin sipuleista irrotetut kynnet.

Jos itusilmuja ei käytetä, kukkavarret voi leikata pois. Varsien poistaminen kasvattaa sipulit hieman suuremmiksi.

Syksyn pihatyöt saattelevat puutarhan talvilevolle ja edistävät seuraavan kevään kasvuun lähtöä. Syystöissä ei tarvitse rehkiä itseään uuvuksiin, ne voi suorittaa pienelläkin vaivalla. Tässä Viherlandian puutarhurin helpot vinkit syksyn pihatöihin.

Syyslannoita – muista myös kalkita

Syyslannoitteet parantavat kasvien pakkasenkestoa ja edistävät hedelmäpuilla ja marjapensailla seuraavan kevään kukintaa ja sitä myöten satoa. Paras syyslannoitusaika ajoittuu elo-syyskuulle. Yhdessä lannoitteen kanssa piha kannattaa myös kalkita, koska se parantaa lannoitteen tehoa.

Kukkasipuleille on myös oma lannoite. Sen ravinteet vaikuttavat sipuleihin juuri oikeaan aikaan.

Lue lisää syyslannoituksesta

Haravoi vain tarpeelliset

Jos lehtiä on paljon, ne kannattaa haravoida talven alta pois. Paksu lehtikerros maatuu hitaasti ja voi lisätä keväällä tautien ja tuholaisten määrää.

Haravoi puiden ja pensaiden alta, mutta älä kukkapenkkien päältä. Kukkapenkin päälle jäävät lehdet lannoittavat kasvustoa valmiiksi ja antavat pakkasensuojaa aremmille kasveille. Nurmikolla olevat lehdet voi silputa ruohonleikkurilla ja jättää paikalleen, jolloin ne maatuvat kevääseen mennessä ja toimivat lannoitteena.

Kertyvä kasvijäte kannattaa kompostoida tai käyttää suoja-/maanparannusaineena kasvimaalla.

Syysleikkaa, mutta älä liikaa

Kirsikka- ja luumupuista voit leikata huonot ja viottuneet oksat pois. Kovin suuria leikkauksia ei kannata tehdä, koska suuret leikkauspinnat toimivat hyvinä kulkuväylinä lahottajasienelle. Omenapuiden ja pensaiden leikkaukset on syytä jättää kevääseen.

Lue lisää leikkaamisesta

Syksy on mainiota istutusaikaa

Syksy on hyvää istutusaikaa, koska maa on vielä lämmin ja sopivan kostea. Syyssateet ja yökosteus vähentävät myös osaltaan kasteluntarvetta. Aurinkokin paistaa maltillisesti, joten enää ei ole vaaraa taimien kuivettumisesta.

Varmimmin syksyllä juurtuvat ns. astiataimet, jotka ovat ruukussa tai pussissa kasvatettuja taimia. Astiataimen juuripaakku pysyy kasassa, kun astia poistetaan. Astiataimia voi istuttaa yöpakkasiin saakka. Suurien havujen istuttamista ei kannata jättää ihan myöhäiseen syksyyn, jotta ne ehtivät juurtua ennen pakkasten tuloa.

Kerää kasvien siemenet talteen

Kesäkukista ja perennoista on hauskaa kerätä siemeniä talteen seuraavaa kevättä varten. Siemenet on syytä kerätä pian kukinnan jälkeen, kuitenkin viimeistään ennen yöpakkasten tuloa. Kerää siemenet kuivalla ilmalla ja laita ne paperipussiin tai purkkiin kuivumaan talven ajaksi. Osa perennojen siemenistä tarvitsee kylmäkäsittelyn, jotta ne lähtevät itämään keväällä. Kesäkukkien siemenet sen sijaan voi esikasvattaa sisätiloissa tai laittaa suoraan maahan alkukesästä.

Asiantuntijana jutussa: Viherlandian puutarhuri

Oman tuotannon kotimaiset omenat ovat varma syksyn merkki Viherlandiassa. Herkulliset omenalajikkeet houkuttelevat omenan maistajia luokseen päivittäin. Puutarhuri Pirjo pitää kaikista omenoista – mutta yksi on ylitse muiden.

Viherlandian oman tuotannon omenat kasvavat Puutarha Tahvosten omenatarhalla Pohjankurussa, Raaseporissa. Viherlandiassa myytäviä lajikkeita on 10-12 vuodesta riippuen.
– Kesälajikkeet, kuten Vuokko, Huvitus, Petteri ja Maikki ja tulevat yleensä elokuun alussa myyntiin, kertoo Viherlandian puutarhuri Pirjo Kankainen. Ne ovat hyviä syöntiomenoita eli juuri nyt parhaimmillaan.

Omenakylmiön ovi käy tiuhaan, Pirjo lajittelee ja lisää lajikkeita. – Sesonki alkaa olla käsillä, mutta kylmiön puolella ei onneksi tule kuuma, Pirjo hymyilee.

Syksy alkaa kesälajikkeiden saapumisesta, kertoo Pirjo. Kaikkia lajikkeita saa maistaa.

Valkeaakuulasta näyttää tiskillä olevan tällä hetkellä muutama 5 kg:n laatikko. Onko sitä saatavana jatkuvasti?

– Silloin tällöin, mutta kannattaa varmistaa saatavuus päivitetyltä omenasivultamme, Pirjo kertoo.

Valkeakuulas on myös pihan omenapuuna suosittu, koska on erittäin hyvä yleispölyttäjä. – Arka se kyllä on. Jos kypsä omena tippuu maahan, on se melkeinpä jo mennyttä, Pirjo kertoo.

Valkeakuulas on niin maukas ja mehukas, että valuu kuulemma molemmista suupielistä… Uskotaan, maistettu on.

– Vuokko muistuttaa Valkeaakuulasta, mutta on kestävämpi omenalajike, Pirjo kertoo.

Syyslajikkeet kuten Sandra, Pekka, Punainen melba, Jaspi ja Puna- sekä Keltakaneli tulevat myyntiin vähitellen elo-syyskuun aikana. – Syyslajikkeita voi jo säilöä, sillä ne kestävät paremmin jatkokäsittelyä, Pirjo sanoo. Yleensäkin kaikki omenat kannattaa säilyttää jääkaapissa säilyvyyden takia. – Pikkukärpäsetkin pysyvät loitolla paremmin, Pirjo toteaa

-Hienoja omenoita ovat myös suurikokoinen syysomena Heta, myöhäinen syysomena Tohoku ja myöhäinen Talvikaneli.

Talvilajike Lobo on tunnettu ns. jouluomenana. – Lobo säilyy myös hyvin. Jos ei ihan jouluun, niin ainakin joulukuuhun, Pirjo kertoo. Myös Talvilajike Tobias on maistamisen arvoinen, hedelmät ovat suuria, maku makea ja aromikas.

Viherlandian kotimaisten omenoiden valikoima on monipuolisempi kuin marketeissa. – Meiltä voi löytyä vähän erikoisempiakin lajikkeita perinteisten lisäksi, Pirjo sanoo.

Mikä sitten on Pirjon oma suosikki näistä kaikista? Ensi kysymältä en saa ollenkaan vastausta, mutta juttutuokion lopuksi Pirjo myöntää että kyllä se Pekka on.

Pekka on vähän kuin tämä Petteri, mutta ei ihan, Pirjo näyttää.

Pekka on kuulemma erittäin makea ja väriltään poikkeuksellisen tummanpunainen.
– Pekkaa saapuu myymälään yleensä syyskuun loppupuolella.

Taidan olla samaa mieltä Pirjon kanssa, Pekkaa odotellessa.

Lähde: Puutarha Tahvoset

Katso Viherlandian omenalajikkeet