Haaveiletko satumaisista kukista? Pitkävartisista, suurikukkaisista kaunottarista, jotka katselevat sinua villiintyneen perennapenkin yli? Kukista, joihin ihastut ensisilmäyksellä?

Satu muuttuu todeksi, kun istutat puutarhaasi laukkoja.

Laukat (Allium) on laaja kasvisuku, johon kuuluu noin 1 250 sipulilajia. Kyse ei ole pelkästään syötävistä sipuleista, vaan tässä valtavassa määrässä on runsaasti kauniita, koristeeksi viljeltyjä sipulilajeja.

Suurin osa laukoista on monivuotisia eli ne talvehtivat sipulinsa avulla maassa. Osa laukoista lisääntyy sivusipuleista, osa siementämällä kukistaan. Koristelaukat tuoksuvat sipulilta, kuten syötävät lajitoverinsakin, joten jänikset ja myyrät pysyvät yleensä kaukana näistä kaunottarista.

Laukat menestyvät parhaiten vettä läpäisevässä, kuivahkossa maassa. Jos kasvualusta on savinen, kannattaa sekaan laittaa soraa tai hiekkaa. Kasvupaikkana voi olla esim. perennapenkki tai kivikko. Laukat viihtyvät auringossa, mutta myös puolivarjossa lajikkeesta riippuen.

Pirjon ukkolaukka (Allium hollandicum)

Pirjo on viljellyt maalaispuutarhassaan ukkolaukan Purple Sensation -lajiketta jo useamman vuoden ajan. Ukkolaukka on menestynyt hyvin ja levinnyt perennapenkissä valtavasti.

– Olen yhdistellyt ukkolaukkaa särkyneensydämen, pionien, jaloangervojen, päivänliljojen ja matalien pensaiden kanssa. Sitä voi istuttaa sinne tänne perennapenkkiin antamaan tuulahduksen cottage garden -vaikutelmasta, Pirjo kertoo.

Yleisimmät sipulikukat kuten narsissit, tulppaanit, krookukset ja helmililjat kukkivat alkukeväästä.

– Laukat ovat siinäkin mielessä mukavia, että ne kukkivat vasta kesä-heinäkuussa. Silloin istuskellaan terassilla iltaa ja samalla voi nauttia näistä kaunottarista, Pirjo kertoo.

Laukkojen kukinta kestää yleensä monta viikkoa, ja ne ovat myös hyviä leikkokukkia.

Laukkoja Viherlandiasta

Viherlandian jättilaukka-valikoimasta löytyy seuraavia kokoja:

• Allium Giganteum, kork. 150 cm
• Allium Gladiator, kork.125 cm
• Allium Globemaster, kork.80.

Itse ihastuin myös laukkoihin niiden kauneuden ja erikoisen ulkonäön takia. Tänä syksynä aion istuttaa pihaani ainakin jätti- ja hajulaukkaa. Pihamme on vielä vaiheessa eli kovin keskeneräinen, joten nähtäväksi jää, mistä laukat löytävät paikkansa.

Nyt on taas paljon ihanaa ja uutta odotettavaa kasvirintamalla, tulisi jo kesä!

Asiantuntijana jutussa: Vihrelandian puutarhuri

Viirivehka on muuttanut Reijan mukana jo seitsemän kertaa. Tämä kasvi ei ottanut nokkiinsa maisemanvaihdoksista, koska se lisääntyy helposti ja kasvaa jo yhdeksässä ruukussa.

Reija sai kauniin ja virkeän viirivehkan (Spathiphyllum) tupaantuliaislahjaksi vanhemmiltaan vuonna 1993. Reijan äiti oli ostanut kasvin Viherlandiasta. Viirivehka osoittautui heti helpoksi kasviksi hoitaa, kunhan piti huolen riittävästä kastelusta ja sumutuksesta.

Viirivehka on asunut Reijan kanssa sekä rivi- ja kerrostalohuoneistoissa, että hirsitalossa. Kasvi on viihtynyt kaikissa kodeissa, vaikka sisäilmoissa on ollut eroja. Reijan mielestä viirivehkat ovat luoneet viihtyisyyttä sisustukseen runsaalla lehdistöllään ja parantaneet sisäilmaa kuivassa kerrostalohuoneistossa.

Vuosien aikana Reijalle on kuitenkin selvinnyt eräs asia viirivehkasta: se on juoppo. Kun viirivehka saa tarpeeksi vettä, niin se näyttää hyvältä ja virkeältä. Toisiin kasveihin verrattuna tämä kasvi todellakin tarvitsee enemmän tuota elämän eliksiiriä.

Kerran kävi niin, että kasvi nuukahti täysin Reijan loman aikana. Kasvi näytti kuolleelta ja Reija harmitteli, että tuskinpa kaveri tuosta enää virkoaa. Hän antoi viirivehkalle kuitenkin runsaasti vettä ja ajatteli, että jos tuosta toipuu, on sitkeä kasvi. Kastelu teki ihmeitä ja varret nousivat muutaman tunnin kuluttua ylös. Niin kuolleelta ei kai voi näyttää, etteikö elämää olisi vielä.

Vuonna 2008 Reija päätti jakaa viirivehkan ensimmäisen kerran. Juuret olivat kasvaneet vahvasti kiinni toisiinsa, käsin irrottaminen ei enää onnistunut. Tarvittiin käsisahaa ja reipasta otetta. Kasvi saatiin jaettua. Ei niin hellästi, mutta jaettua kuitenkin.

Tänään viirivehka ja sen poikaset kukoistavat Reijan uudessa kodissa, kauniissa omakotitalossa. Kissat Eemeli ja Sulo tykkäävät joskus nukkua rehevälehtisten kasvustojen alla. Viirivehka on lievästi myrkyllinen, ehkä kissat ovat sen huomanneetkin, eivätkä ole lehtiä liioin pureskelleet.

Voi olla, että viirivehkojen reissuelämä on nyt lopullisesti ohi. Reija ei aio enää muuttaa ja viirivehkojen on tyytyminen yhteen ja samaan paikkaan varjoisassa olohuoneen nurkassa. Tupaantuliaiskasvi poikasineen taisi löytää lopullisen kotinsa.