Olen jo vuosia miettinyt miten piristäisin talomme edustaa helppohoitoisilla ja värikkäillä kasveilla. Puutarhurin kanssa juteltuani ei tarvinut enää mietiskellä, päädyimme yksimielisesti näyttäviin syyskesän kukkijoihin.
Kun rakensimme talomme muutama vuosi sitten, haaveilin upeasta perennapenkistä talon edustalla. Kun yksi lajike lopettaisi kukintansa, toinen aloittaisi. Sävyt olisivat harmoniassa keskenään ja kasvien korkeuserot huomioitu. Tämä kukkaparaati jatkuisi katkeamattomana väri-ilotteluna läpi kesän. Ja kaikki näyttäisi täydellisen kauniilta. Ainakin mielessäni.
Ruuhkavuosien kiireessä en kuitenkaan koskaan ehtinyt perustaa haaveilemaani perennapenkkiä. Aina oli jotain tärkeämpää ja akuuttia tekemistä. Ja se ihana mummo, joka jaksaisi kitkeä ja rakastaisi jatkuvaa hääräämistä kasvien seassa, puuttui. Itselläni ei ollut yksinkertaisesti aikaa operoida rikkaruohojen kimpussa.
Muutama viikko sitten saimme kivitettyä talon sokkelin loppuun, joten nyt olisi mahdollisuus istuttaa elävää kauneutta talon edustalle. Perustanko nyt vihdoin sen perennapenkin ja alan ilolla mummoilemaan kasvien kimpussa? Vai kokeilenko pensasryhmää? Olisiko vaikkapa Lady in red -purppuraheisiangervo tyylikäs ja helppohoitoinen tällaiselle esikaupunkilaiselle cityladylle? Lähden kysymään puutarhurilta mitä hän on mieltä.
Loppukesän kaunotar
Kerron tarpeeni ja samaan hengenvetoon huoleni perennapenkin hoitamisesta puutarhuri Tiina Saloselle. Hän on vähän eri mieltä perennapenkin työläästä hoitamisesta. -Perennapenkistä saa kyllä helppohoitoisen, kun sen suunnittelee hyvin. Parina ensimmäisenä vuonna saa kyllä kitkeä jonkin verran, mutta lopulta perennat peittävät maan, eikä rikkaruohoilla ole tilaa enää kasvaa. Suurilehtiset ja nopeakasvuiset perennat, kuten kuunliljat, keijunkukat, kurjenpolvet ja nauhukset ovat loistavia valintoja, Tiina kertoo.
Perennapenkit ovat näyttäviä ja erilaisia suunnitelmia löytyy runsain mitoin netistä. Useiden kasvilajikkeiden kirjo kiehtoo. Minulla ei ole vielä(kään) selkeää näkemystä millaisen perennapenkin haluaisin, joten jätän sen hautumaan mieleeni. Päätämme katsoa Tiinan kanssa pensastarjontaa.
Tiina ehdottaa ensin japaninangervoa ’Double Play Red’, mutta haluaisin jonkin kukinnoltaan näyttävämmän kasvin. Myös ajatuksisani ollut purppuraheisiangervo ´Lady in Red´ on viehättävä tummanpunaisine lehtineen, mutta ei sitten kuitenkaan sovi vaaleansinisen talon eteen mielestäni.
Muutaman vaihtoehdon jäljeen katselemme ihania syyshortensioita. Ne ovat nopeakasvuisia pensaita, jotka kukkivat hieman syreeniä muistuttavin kukin. – Kukat puhkeavat elokuussa ja muuttuvat punertaviksi loppusyksyä kohti, Tiina kertoo.
Tutkimme kolmea uutuutta syyshortensioiden valikoimasta. Tahvosten ´Early Sensation´, ´Jane Little Lime´sekä ´Bobo´ pärjäävät kaikki täällä Jyväskylän korkeudella, IV-vyöhykkeellä.
Kukkatertut ovat värikkäitä ja näyttäviä, sopii siis tarpeisiini hyvin. Miten sitten hoito? Kuinka paljon joudun näkemään vaivaa? – Syyshortensioita voi leikata kevättalvella tai syksyllä kukinnan jälkeen. Hoitoleikkaus tekee kukista suurempia ja pensas pysyy tasapainoisen näköisenä. Keväisin voi pensaalle antaa havu- ja rodolannoitetta. Kuivina kesinä hortensioita kannattaa kastella. Niitä voi hienosti yhdistellä havukasvien kanssa, jotka korostavat kukkien kauneutta, Tiina kertoo.
Ei kuulosta kovinkaan työläältä. Päätän tältä seisomalta perustaa kauniin ja helppohoitoisen pensasryhmän!
Seinän edustalle voin istuttaa korkeaksi kasvavaa kasvia, mutta ikkunan alle matalampaa pensasta. Valitsen siis yhden korkeakasvuisen Early Sensation -taimen ja kaksi matalakasvuista Jane Littele Lime -taimea.- Limessä on vahvat versot, ne pitävät kukinnot hyvin pystyssä, Tiina kertoo.
Olen niin innoissani, pian ikkunoistamme näkyy väriä ja kauneutta!
