Mistä kesäkukasta lapset pitävät?
– jostain, missä on väriä, iloa ja hännäntupsuja
Mikä kesäkukka viihtyy auringossa ja lämmössä?
– sellainen, joka nauttii kuumasta kesäpäivästä terassilla häntäänsä heilutellen…
Mikä kissa ei nau`u, ei raavi, ei karkuun juokse, mutta huomion kiinnittää itsensä luokse?
Se on kissanhäntä (Acalypha).

Miten kissanhäntää hoidetaan?

Kissanhäntää kannattaa kastella ja lannoittaa viikoittain, jotta se kasvattaa kukkiaan eli häntiään runsaasti koko kesän ajan. Kasvi kestää myös pientä kuivahtamista silloin tällöin. Kuivuneet hännät ja lehdet voi leikata pois, muuten kasvia ei tarvitse säännöllisesti nyppiä.

Mikä kesäkukka tuliaiseksi?

Millainen kasvupaikka kesäkukalla tulee olemaan? Kuinka paljon kesäkukkaa ehditään hoitaa ja kastella? Ulkonäön ja kasvumuodon lisäksi on tärkeää, että valitsee kasvin kasvupaikan ja hoitotyylin mukaan. Jos kukan saajalla on varjon terassi, viihtyy siellä parhaiten ahkeraliisa, verenpisara tai begonia. Jos kesäkukka pääsee taas paahteisen auringon puolelle, kestää pelargoni tai samettikukka sitä parhaiten. Niukalla kastelulla pärjää mm. siniviuhka. Runsaasti vettä tarvitsee päivänsini, ruusupapu ja riippapetunia.

Kissanhäntä Viherlandiasta

Viherlandiassa kissanhännät kasvavat kasvihuoneen lämmössä kohti kuumaa kesää. Kissanhäntien lisäksi Viherlandiassa on tänäkin kesänä monipuolinen kesäkukkavalikoima; lajeja on n. 70 ja ”vanhana-uutena” tuttavuutena on esim. purppuravaula.

Roope-kissan ja hännän kohtaaminen

Nimestään huolimatta kissanhäntä on myrkyllinen kissoille. Roope-kissa ei voinut kuitenkaan vastustaa uutta tulokasta. Piti päästä tekemään lähempää tuttavuutta, kiehnätä, hiipiä, vähän mouruta ja ihmetellä. Tylsä emäntä nosti kissanhännän kuitenkin pikaisesti ylös amppeliin roikkumaan. Miau.

Asiantuntijana jutussa: Viherlandian puutarhuri

Miten saan tulitikkukaktuksen kukkimaan? Aika, hoito ja kärsivällisyys eivät ole pahitteeksi, tietää Minna, jonka tulitikkukaktus on nyt täydessä kukassa.

Minnan puutalo kylpee kevätauringon valossa. Sisälle astuessa valon määrä ei juurikaan vähene, aivan täydellinen koti kasveille. Ja ihmisille.

Minna vie minut heti alkajaisiksi talon paratiisiin eli viherhuoneeseen. Tämä on sitä mistä useat haaveilevat. Minna ja hänen perheensä päättivät toteuttaa haaveensa ja suunnittelivat taloon viherhuoneen.

Etelään päin avautuva huone saa osakseen päivän parhaat auringonsäteet. Säädettävä lattialämmitys pitää lämpötilan talvisin sopivan viileänä talvehtiville kasveille. Talviuniltaan ovat heränneet pelargonit, marketat ja hortensia. Lisäksi huoneessa on pari fiikusta, muratteja ja joitakin muita viherkasveja.

Tällä kertaa tulin tapaamaan kuitenkin Minnan tulitikkukaktusta (Hatiora salicornioide tai korallikaktus, rhipsalis).

Tulitikkukaktuksen pistokas

Minna sai tulitikkukaktuksen pistokkaan seurakunnan perhekerhosta kymmenen vuotta sitten. Pistokas oli hentoinen, ja Minna epäili, että noinkohan siitä huonekasvia kehkeytyy. Minna ja perhe asuivat silloin rivitalossa, jossa oli kuivahko sisäilma ja valoa niukasti. Miehen chiliviljelyinnostus oli kuitenkin tuottanut satoa tässäkin asunnossa, joten Minna päätti kokeilla, lähtisikö taimi kasvuun.

Ja lähtihän se. Ensimmäiset vuodet kasvettiin ja vahvistuttiin pienessä ruukussa ja seuraavaksi siirryttiin suurempaan altakasteluruukkuun. Kesäisin Minna siirsi kaktuksen ulos karaistumaan, kuten muutkin sisäkasvit. Kasvit saivat olla lämpöisellä terassin seinustalla monta lämmintä kuukautta. Rivitalon hämärässä kaktus kasvoi paljolti alaspäin, mutta moninkertaisti kokonsa vuosien aikana. Kukkia se ei kuitenkaan tehnyt missään vaiheessa.

Tulitikkukaktus kukassa

Keväällä 2014 kaktus ja Minna perheineen muuttivat uuteen kotiin. Minna siirsi kaktuksen viherhuoneessa amppeliin ja se sai paljon tilaa ympärilleen. Valossa lehdet alkoivat kasvaa ylöspäin ja kasvumuoto muuttui pyöreämmäksi.

Kaktus taisi tykätä maiseman vaihdosta, sillä jo toisena keväänä se puhkesi elämänsä ensimmäisiin kukkiin. Pienet, sirot, kellertävät kukannuput alkoivat puskea ulos lehtien päistä. Kuin tulitikut olisivat syttyneet. Kukat olivat palkinto vuosien hiljaiselosta, vaikka Minna tiesikin että kaktuksen kukintaa saa yleensä odottaa kymmenisen vuotta.

Minnan ohjeita tulitikkukaktuksen hoitajille

Minna ei ole vaihdellut multaa kaktukselleen, silloin tällöin hän on lisännyt kaktusmultaa juurelle. Rungon juurella ovat söpösti vieläkin pienet kivet, jotka Minna laittoi tueksi pienelle pistokkaalle. Kesäisin Minna kastelee kaktustaan runsaan lannoitteen kera kuin mitä tahansa kesäkukkaa.

Näyttäisi siltä että tämä kaktus pitää suuremmasta vesimäärästä kuin kaktukset yleensä. Myös muita kaktuksia Minna on kastellut runsaasti. Hän on lisännyt vettä altakasteluruukun tikun yläreunaan saakka ja antanut kasvin olla sen jälkeen pitkään kastelematta niin, että tikku on ollut jonkin aikaa kuiva ennen seuraavaa kastelua.

Kaunista kukintaa lukuun ottamatta tulitikkukaktus ei juuri ylpeile ulkonäöllään. Lehdet ja kasvumuoto ovat vaatimattomia, kauneus on katsojan silmissä. Tämänkin kasvin arvo lienee kukinnan lisäksi kymmenen vuoden elämänmakuinen matka Minnan kanssa.